Suomi murroksessa osa 1

Meillä on nyt ollut Suomen politiikassa tänä vuonna hyvin erilaisia kehysriihiä.

Kehysriihiä, jotka ovat aiheuttaneet paljon keskustelua siitä, kuka on maksaja,  ja kuka on  saaja.

Vai onko asia lopulta lainkaan niin yksinkertainen ?

Keskustelu kuvastaa mielestäni erittäin hyvin maamme ja maailman tilaa. Jopa hallituspuolueiden välillä on riitelyä yhteisistä tavoitteista. Toisaalta, keskustelu on harvoin haitaksi.

Siltikin on tärkeää miettiä mitä oli, mitä on ja miten jatkossa ( suomen kielessä ei jostain syystä ole futuuria joten käytän ilmaisua ´ miten jatkossa ´ ).

Ihminen joutuu ( saa ? ) kaikessa viisaudessaan miettiä asioita vähintään muutamalta kantilta; terveyden ( covid19 – tilanne ja sen rinnalla kysymys siitä, kuinka hoito tulevaisuudessa järjestetään ) ja talouden ( kuinka pitkälle valtiota on mahdollista velkaannuttaa jotta voimme pitää tämän elintason, joka ainakin joidenkin tutkimusten mukaan on vahingollista luonnolle ).

Suomi on murrospisteessä kuten koko maailma, kuinka paljon kestämme velkaantumista ja kuinka paljon luonto kestää meitä ?

Missä kohtaa tulee kolmen veen ongelma; vallan, vaurauden ja vastuun uusjako ?

Tällä tarkoitan meidän kaikkien velkaantumista, niin valtion, kuin yksityisten kansalaisten, ja samanaikaista luonnon kantokyvyn rajaa.

Euroopan yhdentyminen on hyvä asia, varsinkin nyt kun maailma moninapaistuu.

Onko ratkaisu kuitenkaan se, että teemme samat virheet kuten muut, onko valtion velka hyväksytttävissä ' koska kaikilla muillakin sitä on ' ?

Onko luonnon monimuotoisuuden katoamisen torjunta sitä, että alemmat tuloluokat saavat ostaa käytettyjä sähköautoja ? Samaan aikaan veropolitiikka tukee uusien sähköautojen ostoa ja ne, joilla niihin ei ole varaa ja tarvitsevat autoa, maksavat polttomoottoreista lisää veroa.

Minne on kadonnut tasapuolinen ihmisten kohtelu ?

Teemme Suomessa koko ajan nopeaan tahtiiin uudistuksia ja sana ' kilpailutus ' on kaikkialla vaikka sitä ei suoraan ääneen sanottaisiinkaan; asian voi huomata hyvin käytännönläheisesti vaikkapa taksimaailmassa tai kouluruokailun järjestämisessä.

Kilpailutusta on kaikkialla, ei ole sattumaa että kadussa on katutyön jäljiltä monttu tai asfalttia ei ole vielä saatu laitettua katutyön jäljiltä. Kaiken takana on valvonta tai paremminkin valvonnan puute. Tämä sama pätee valtion velkaan ja luontoon.

On tärkeää ettemme EU :ssa ole yksin, kuten historiassa Suomelle on helposti aiemmin käynyt. Kuitenkin se, että olemme osa länttä EU :n muodossa, ei saa tulla liian kalliiksi tuleville sukupolville. Valtion velan kasvattamisesta ei voi muita syyttää, itse sen teemme.

Euroopassa on myös korkean elintason maita jotka eivät ole ylivelkaantuneet.

Kommentoi, keskustele, tai kirjoita, myös fb – sivulla.